Päivä kerrallaan, se riittää. Älä katso taaksepäin - älä sure mennyttä, sillä se ei palaa. Älä murehdi huomista - sen aika ei ole vielä. Tee juuri tästä hetkestä ...elämisen ja ...muistamisen arvoinen.
Aikuisen nälkä niin yksinkertainen oireyhtymä, hakkaajalla ja narkkarilla hiljaisella ja aralla. Saada istua aikuisen lähellä jutella asioita kysellä neuvoja kokea välittämistä. Eivät nuoret mahdottomia pyydä!
Löysin vanhan kirjoitukseni, jonka kirjoitin 40 synttäreiden aikoihin. Ystäviä vuosien varrelta. Ystävät vuosien takaa. Paljon on nähty - toistemme elämän kulut, ilot, naurut, kyyneleet, epätoivot.
Ystävät elämän mutkissa jääneet, ystävät uudet, ystävät uudelleen löydetyt. Kaikilta jäänyt oma merkittävä jälkensä!
Rakas - lopultakin ihminen joka jaksaa olla vierellä vakaasti kuin kallio, sydän täyttä kultaa!
Tässä sitä vielä ollaan, sitkeästi! Ilman ystäviä, laajaa tukiverkkoa, ammattiapua olisi otteeni elämästä jo irronnut. Kyse oli enää milleistä.
Lapset, ne pitivät kuitenkin kiinni. Pohjamutia myöten piti kulkea, valvoa yöt, elää sumussa päivät, itkeä pitkät tunnit. Pakolla piti ottaa vastaan tietoa, jolla arjen sai edes suurinpiirtein sujumaan. Vaikka sisin huusi lujasti vastaan, sydän vereslihalla. Oli kuitenkin kyse lapsistani!
Kaikki kannatti! Se on näkyvillä nykyisyydessä, paljon on vielä edessä mutta paljon on jo työtä takanakin, voiton puolella kuitenkin.
Suuri kiitos ystäville, jotka pitivät väkisin yhteyden auki muuhun maailmaan, hänelle joka pakotti lähtemään pois kotoa hakemalla oven edestä! Kiitos koirilleni, koira ihmisille ja koko koiramaailmalle, se oli se minun "oma juttuni", pelastusrenkaani.
Nyt tulee 40 täyteen, enkä missään tapauksessa haluaisi elää elettyä elämää uudelleen. Nyt katsotaan vain tulevaisuuteen vastaanottavaisena ja avoimin mielin. Jokainen päivä on elämys.
Nalle karvatassu, vallaton ja hassu. Löysi pienen sydämmen, punaisen ja lämpöisen. luokse hyvän ystävän sydämmen mä lähetän, päätti pikku nalle ja kömpi peiton alle.
