Yhteystiedot

Paulin oma sivu

- Vain mieli avoimena,
voi kokea ELÄMÄN! -

Olen Pauli Antero, synt.1994. Pidän pyöräilystä, sählystä ja futiksesta. Käyn Ruissalon koulussa 9. luokkaa, EMU-opetus. Minulla on semmoinen ADHD. En jaksa olla paikoillaa ja on vaikea oppia uusia asioita, varsinkin kirjan tekstinä! kaikki asiat opin kun käytännössä näytetään.

Minulla on tosi hyvä mielikuvitus, kunhan ohjaan sen oikeisiin asioihin. Liikunnallisesti taitava, pelasin joukkueessa sählyä joitakin vuosia. Liikunnallinen ilo ja tarmo vain loppui yläasteen aikana, samoin kävi puutyön joka muutoin on yksi vahvuuksiani. Olen ollut lehtijutuissa pari kertaa ja televisio ohjelmassa 18.12.2003.

Pidän myös kalastuksesta, käytän tavallista onkea ja virveliä. Minulla on omat onget / virvelit, sekä useita kuvia kalastuspakissa. Käyn myös mielellään uimassa, kesällä meressä ja talvella uimahallissa. Tietokoneita osaan käyttää tosi hyvin. Haminan VPK:ta kävin 2006-2009.
 Koirille opetan kaikenlaisia temppuja ja juoksutan niitä, kävelen niiden kanssa metsässä.

Kesällä 09 suoritin mopokortin ja ostin crossimopon, sen kanssa ajelen soramontuilla, metsäpoluilla ja tiellä. Olen opetellut itse huoltamaan ja korjailemaan sitä. Viimeiseksi kouluvuodeksi tukilinja myönsi minulle tietokoneen ja tulostimen - kirjoittamisen ja lukemisen apuvälineeksi. Koneet tulivat kotiin heinäkuussa -09, ne matkaavat mukaani kun lähden muualle opiskelemaan peruskoulun jälkeen 2010.

------------------  Marjan teksti --------------------

 

2010 Pauli oli pitkällä tutkimusjaksolla ja nyt vasta taisi löytyä osasyy oppimisen ja muihinkin ongelmiin. Mutta tutkimukset vielä jatkuvat kevään aikana, kiireellisinä. Laajat tukitoimet rakenteilla, ja kuten sanonta kuuluu "tästä on tie vain ylöspäin". Poika ei ole tyhmä, hullu, häirikkö - vaan tavallinen kaveri, joka ei ole saanut opetukseen riittäviä tukitoimia  (huomattavasti nykyistä pienempi kouluyksikkö, pysyvä kotiluokka, minimissään vaihtuvia opettajia). Siksi ollut yläasteajan paljon kotiopetuksessa - saanut aineet suoritettua hyvin tuloksin.

Suurin työ onkin nyt saada itsetunto pidettyä vahvana. Hänen oma usko että ei ole pelkkä epäonnistuja, hänellä on valtavasti osaamista ja vahvuuksia!  Sisäisten haavojen paraneminen on pitkä tie, mutta pojalla on hyvä, tukeva ja laaja tuki ympärillään. Tosin murrosikäisenä kapinoi jopa tukiverkkoa vastaan.

Tiedän että sivuja seuraa moni lastensa/nuorensa kanssa taisteleva "leijona emo". Pitäkää pintanne, uskokaa lastenne vahvuuksiin, älkää antako nykyisen suoritusmaailman tuhota heitä! varsinkin koulumaailma on liiankin raaka ja tuhoava. Laki antaa mahdollisuuksia muihinkin oppimisen keinoihin, vaikka kunnat ja kaupungit ne mielellään eväävätkin talouteen vedoten, lasten ja nuorten kustannuksella!